Pettymys...

Tänään vihdoinkin kahden viikon odotuksen jälkeen saapui minulle kirje: "Oulun yliopistollisen sairaalan Neurologian poliklinikka on vastaanottanut teitä koskevan lähetteen, jonka lääkärimme on arvioinut.
Ilmoitamme teille ajan lääkärin vastaanotolle erillisellä ajanvarauskirjeellä. Pyrimme järjestämään teille ajan 3 kuukauden kuluessa..."
Ja minä kun odotin kun kirjeen avasin että enään ei tarvitsisi odottaa tutkimuksiin..

Olen sairastanut migreeniä niin kauan kuin vaan muistan, mutta viimeaikoina se on vain pahentunut. Migreeni saattaa tulla 2-3kertaa viikossa ja jos en saa hoitoa niin pahimmillaan on kestänyt 5päivää!! Olen joutunut muutamaan otteeseen tiputukseen kohtauksien takia ja kerran jopa ambulanssin oli tultava minut hakemaan pahan kohtauksen takia.
Muutama kuukausi sitten minulle rupesi tulemaan kauheita sydämmen tykytyksiä ja vasemman jalan ja käden puutumisia, jotka tulevat ainakin kerran tai kaksi päivässä. Monet, monet kerrat olen ollut Kokkolan sairaalassa migreenin takia ja Kalajoen terveyskeskuksessa käynyt vaihtamassa migreeni lääkkeitä mutta mikään ei pitemmän päälle tehoa. Minusta jopa tuntuu että lääkärit pitävät minua luulotautisena, paitsi viimeeksi kun kävin niin lääkäri oli erittäin ymmärtäväinen ja laittoi heti lähetteen menemään.
Rupeaa vain ottamaan päähän kun aina saa selittää kaiken uudestaan ja uudestaan...



Käytiin tänään ystäväni ja hänen lapsensa kanssa seurakunnan järjestämässä perhekerhossa. Vaikka en mikään hirmu uskonnollinen ole niin varmasti menemme uudestaan!! Oli siellä vaan niin kivaa ja lapset nauttiva! Aluksi oli 15minuuttia kestävä hartaushetki, jonka aikana lasten olisi kuulunut istua paikallaan ja kuunnella kun täti siellä edessä puhuu. Mutta eipä meidän neiti suostunut paikallaan pysymään vaikka kuinka yritin vaan juoksenteli edestakaisin huonetta, kävi jopa siellä edessä pelleilemässä. Jos totta puhutaan niin en ollut oikein innoissani siitä ja  ajattelin että ei tästä tule mitään. Mutta kun hartaus oli ohitse ja ruvettiin juomaan mehua ja syömään pullaa niin neiti rauhoittui kummasti. No parastahan oli kun tädit toivat monta laatikollista LELUJA!!!
Aatukin oli aivan onnessaan kontatessaan keskellä suurta leluvuorta, pieni hihitys vain kävi! Nellilläkään ei tullut kuin ehkä kaksi erimielisyyttä kun yritti viedä leluja toisilta, mutta kun menin väliin niin neiti vaan meni jatkamaan omia leikkejään. En olisi ikinä uskonut että meidän lapset tulevat toisten tuntemattomien lasten kanssa noin hyvin toimeen!!